BIG BÄNGIN JÄLKIKIRJOITUS  

MONIMUOTOISUUDEN  VOIMAA

Se tuli ja meni. Se pamahti ja tulitti uusia näkökulmia, monenlaisia lähestymistapoja ja erilaisia tyylejä. Se vei mennessään viimeisenkin ajatuksen siitä, että olisi yksi ja ainoa oikea tapa tehdä tarinateatteria. Minua tuo monimuotoisuus riemastutti, voimautti ja hetkittäin pelotti. Se herätteli miettimään, miten monin tavoin tarinoita ja yleisöä voi lähestyä. Se synnytti visioita siitä, mihin suuntaan tai millä työtavoilla tahtoisin omaa tarinateatterityötäni kehittää. Pelottavaa tai haastavaa on kysymys siitä, yllänkö siihen, mikä minusta oli hienoa. Onko minusta unelmieni kasvattajaksi vai onko se jo seuraavan sukupolven tehtävä.

Kokonaisuudessa tavoiteltiin suuria, olihan teemammekin Big Bäng.  Tarjolla oli kansainvälisyyttä, yhteiskunnallisten muutosten ja jopa koko maailman syntytarinan peilaamista. Tavoittelimme myös taiteellisen lähestymistavan painottamista ja tapahtuma varmasti onnistui monin tavoin juuri tässä tavoitteessaan. Kansainvälisyys virkisti ja kiinnostus taiteellisuuden kokemiseen ja tutkimiseen oli vahvasti esillä. Kuten odottaa sopii, taide ei ole koskaan yksiselitteistä.

Mielipiteet sinkoilivat hetkittäin voimakkainakin siitä, mistä kukin piti ja mitä tarinateatterin itse kunkin mielestä pitäisi olla.  Arviointia ja ehkä kilpailuakin oli siitä, kuka on suurin ja kaunein, taitavin, taiteellisin ja koskettavin.  Siinä onkin meille tärkeä haaste tulevaan. Miten me kohtaamme jo tarinateatterin alkuvuosina eräässä talviseminaarissa Katariina Ylärautio- Vaittisen ja Tarja Laaksosen lanseeraaman teeman kateus, kilpailu ja kritiikki tarinateatterissa ja tarinateatteriyhteisössä.

KATEUTTA VAI ILOA TOISTEN OSAAMISESTA

Kateus on ovela ilmiö. Yleensähän se ilmenee siten, ettei oikein osaa iloita toisen osaamisesta tai onnistumisesta. Parasta siinä on se, että sen kautta saa tietää lisää siitä, mitä itse arvostaa, tarvitsee ja voi tavoitella. Pahimmillaan se voi johtaa itsen mitätöimiseen, lamaannukseen tai toisen alitajuiseen tai suoraan vahingoittamiseen pienin tai suuremminkin teoin.

Kuunnellessani Village Playback-ryhmän laulettuja tarinoita, hengitin nautinnollisesti heidän luomaansa kauneuttatai. Samalla joku sisälläni kipristeli, että minä en pysty tuohon enkä ehdi enää harjaantua heidän tasolleen. Päätin kuitenkin nauttia, ihailla ja iloita ja marssia laulutuneille. Jotain musiikin tuomista mahdollisuuksista aion tavoittaa keski-ikäisen lähtökohdista minäkin. Tietysti seuraavaan FoxTrotin harjoituskauteen lanseerataan laulut ja uusiin rekryihin kutsutaan laulavaisia tarinoijia.  Ehkä pääsemme ajan kanssa osaksi sitä, mikä ihastutti.

Kilpailusta puhutaan usein terveenä. Parhaimmillaanhan kilpailu tuuppaa ihmisiä kehittämään omaa työtään kohti kilpailijaksi koettujen toimijoiden toimintatapoja. Pahimmillaan se voi saada muotoja, jotka eivät vie omaa tai yhteistä asiaa eteenpäin ainakaan pitkällä aikavälillä.

Palautetta ja kritiikkiä  voi myös käyttää lyömäaseena tai kannustavana ja tärkeänä kehittämisen voimana. Tuota kehittämisen mahdollisuutta emme mielestäni ole osanneet tarpeeksi hyödyntää. Toivottavasti löydämme sekä yksilöinä että yhteisönä rakentavia tapoja kohdata näitä ilmiöitä. Oma menetelmämme antaa siihen hienoja mahdollisuuksia. Toivottavasti voimme tiedostaa näitä asioita menettämättämme iloa omasta ja toistemme tekemisestä. Voimme  halutessamme löytää yhteisöllistä edelläkävijyyttä hankalien asioiden kohtaamisessa ja sydämestämme kannustaa toistemme olemassaoloa, erilaisuutta, taitavuutta ja menestystä. Yhtä lailla voimme tukea toisiamme silloin, kun on sen aika. Yhteistyö on tietoinen valinta.

Toivottavasti tänä jouluna kukin löytää johtotähtensä oman seimensä luo. Kohtaa sen uuden ja viattoman, jonka syntymä tuo rauhaa ja luo uutta. Ehkä vieraanmaan tietäjät toivat vierailullaan meidän tapaamiseemme sellaista kultaa ja mirhamia, joiden avulla jokainen voi kehittää omaa työtään.

Hyvää joulua ja uudistavaa uutta vuotta kaikille tarinateatterin ystäville!

Päivi Rahmel